UUDEN VUODEN LUPAUKSIA
Nyt kun vuosi on taas vaihtunut ja jopa ihan vuosikymmen, aloin pohtia lupauksia, mitä ihmiset yleensä tapaavat itselleen asettaa.
En ole yleensä tehnyt itselleni mitään lupauksia, olen huono pitkän tähtäimen suunnittelija ja eläjä. Yhtenä vuotena tosin lupasin itselleni liikkua enemmän ja se toimikin ihan hyvin juuri ja juuri sen vuoden. Sittemmin se onkin vähän jäänyt.
Yleisesti lupaukset itselleen vuoden vaihtuessa ovat jotain positiivisia elämänmuutoksia. Jotain simppeleitä, joita on ehkä jo pitkään miettinytkin. Voivathan ne olla toki jotakin isompia asioita, vaikka maailmanympärysmatka. Ja ne voivat kestää pidempäänkin, kuin vuoden tai ne voivat tapahtua vasta useamman vuoden kuluttua. Mutta itse ehkä ajattelin näitä simppeleitä asioita. Tai no, melkein.
Joten miksi ei? Miksi en tekisi itselleni sopivia, positiivisia lupauksia seuraavalle vuodelle, jotka parantaisivat elämänlaatuani? Ja mikä olisikaan parempi paikka laittaa lupaukset täytäntöön kuin oma työpaikka.
Lupaan huolehtia itsestäni.
Jep, se liikunta. Fyysisessä työssä tuppaa paikat menemään välillä huonoon kuntoon, joten pillereitä parempi vaihtoehto olisi säännöllinen liikkuminen. Mikäli salilla hikoilu ei kiinnosta, on toki muitakin vaihtoehtoja. Anna itsellesi lupa kokeilla jotakin uutta lajia. Jotakin, mikä on aina kiinnostanut, muttet ole tohtinut vielä aloittaa sitä.
Myös ilman rahaakin voi liikkua. Juokseminen tai kävely ulkona on ainakin vielä toistaiseksi ilmaista ja tekee jo nopeasti keholle hyvää. Netti on pullollaan videoita tai ohjeita, miten kohentaa kuntoa ihan kotosallakin. Töissäkin kannattaa venytellä säännöllisesti.
Ja tauot. Tästä eteenpäin lupaan itselleni pitää kaikki ne tauot, mitkä minulle työajalla kuuluvatkin. Minulla on töissä huono tapa pitää vain pakollinen ruokatauko ja sitten paahtaa muu aika täysillä. Ei ihme, että työpäivän jälkeen hieman väsyttää. Joten pitäkää rakkaat kanssaparturit ne taukonne, ne ovat teidän jaksamistanne varten. Eräs asiakas kerran tokaisi, kun raahauduin kymmenen minuutin tauolleni, että onko minun pakko pitää se juuri nyt. Vastasin vain rauhallisesti, että on, olen juuri leikannut yli kymmenen päätä, enkä ole robotti. Hän ymmärsi ja pahoitteli sanomisiaan ja odotti vuoroaan aivan rauhassa.
Lupaan arvostaa itseäni.
En koe olevani suorittajaluonne tai perfektionisti, mutta välillä olen hyvinkin ankara itselleni. Yksi omasta mielestäni huonommin onnistunut leikkaus saattaa pilata koko päivän, vaikka kaikki muut työt sen lisäksi menisivätkin täysin nappiin.
Yhtenä päivänä minulla oli erittäin haastava parranajo, enkä ollut itse tyytyväinen siihen, miten se onnistui. Tein kumminkin parhaani, mutta se tuntui silti pilaavan koko päiväni ja tuuleni. Mutta miksi olin niin ankara itselleni? Mitä sitten, vaikka se ei nyt onnistunut? Se varmasti menee seuraavalla kerralla paremmin. Aina kaikki ei vain mene, niin kuin itse haluaisi ja joskus et ole parhain versio itsestäsi. Meidän ala on käsityötä eivätkä kaikki työt voi onnistua tai miellyttää muita, saatikka itseämme. Mutta onko se maailmanloppu? Kuoliko joku? Ei (toivottavasti).
Joten arvostakaa itseänne ja olkaa armollisia itsellenne! Älkää ruoskiko itseänne heti, vaan tsempatkaa ja lohduttakaa, se on paljon hedelmällisempää.
Lupaan tehdä enemmän asioita, joista pidän.
Olen nautiskelijaluonne, myönnän sen. Inhoan tehdä asioita, mistä en pidä, elämä on aivan liian lyhyt siihen.
Tänä vuonna aion lukea enemmän kirjoja, sillä rakastin lukemista ennen, mutta viime vuosina siihen on jäänyt liian vähän aikaa. Aion myös piirtää ja pelata konsolillani enemmän. Ja kai se on pakko löytää liikkumisen ihanuus jostain taas uudestaan. Jos ei muuta niin aion tehdä pidempiä lenkkejä koirani kanssa tai kokeilen kotonani joogaa.
Työn vastapainoksi on todella tärkeää tehdä muitakin kiinnostavia ja itseään miellyttäviä asioita. Se palauttaa mieltä ja aivoja, sekä antaa yllättäen uutta inspiraatiota myös työntekoon itseensä. Jos elämä pyörii vain työnteon ympärillä, se saattaa turruttaa nopeasti. Vastavuoroisesti myös työ voi antaa sisältöä tai inspiraatiota vapaa-aikaan ja harrastuksiin.
Uskon, että näiden kolmen lupauksen myötä kenen tahansa seuraava vuosi (ja ehkä vuosikymmenkin) voisi olla parempi. Näitä jokainen voi toteuttaa itse katsomallaan parhaalla tavalla.
Mutta entä sitten isommat lupaukset? Minusta joukossa on hyvä olla myös niin sanottu hulluttelu tai älyvapaa idea. On hyvä, että on unelmia tulevaisuudessa, eikä niiden tarvitse edes tapahtua heti.
Itse olen pitkään unelmoinut esimerkiksi Japaninmatkasta ja toivon, että pystyisin toteuttamaan sen tänä tai ensi vuonna viimeistään. Lisäksi haluaisin joskus kirjoittaa kirjan, en vain vielä tiedä mistä.
Mitä lupauksia teillä on tulevalle vuodelle? Ovatko ne ehkä pieniä ja käytännöllisiä vai isoja hyppyjä tuntemattomaan?
Muistakaa huolehtia itsestänne samalla unelmoiden isosti tai pienesti!
Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille! <3