- PARTUROINTI ENNEN JOULUA -
Kaksi viikkoa jouluun....
Black Friday on ohi ja lähtölaskenta jouluun (tai oikeastaan sen aiheuttamiin kiireisiin) voi alkaa. Alan jo valmiiksi tsemppaamaan itseäni aamuisin peilin edessä, että kyllä tämä tästä.
Toinen partureistamme on lähinnä innoissaan, sillä tämä on hänelle ensimmäinen joulu M Roomissa. Koitan tartuttaa myös itseeni hänen positiivisuuttaan ja joulumieltään. Joululauluihin ja tonttulakkiin vedän kumminkin kohteliaasti rajan.
”Onko nämä nyt ne joulukiireet?” Kollegani kysyy puolessa välissä viikkoa. No eivät totisesti ole. Toiseksi viimeinen viikko on ollut yllättävänkin rauhallinen. Asiakkaina ovat lähinnä käyneet vakiot, jotka fiksusti ovat vuodesta toiseen kuunnelleet neuvojamme, eivätkä jätä parturikäyntiä viime tippaan. Suurin osa heistä lähtee myös jouluksi ulkomaille. Kateellisena kuuntelen suunnitelmia upeasta kolmen viikon lomasta Thaimaassa. Onneksi vihaan aurinkoa.
Perjantaina tapahtuukin jotain erilaista. Päivä on edelleen rauhallinen, mutta asiakkaina alkaa jo näkyä muitakin, kuin tuttuja vakiopäitä.
Nimittäin pitkätukat. Tapaukset, jotka käyvät kerran vuodessa parturissa, usein juuri jouluna, hyvällä tuurilla myös juhannuksena.
Minä sain kunnian leikata tuona päivänä heistä kolme. Kahdelle annan kymmenen pistettä ja kunniamerkin hiusten huolehtimistasosta, mutta kolmannelta takkutukalta sai lähteä koko sekasotku lattialle. Alun sydämentykytyksistä ja rastasotkun selvitysyrityksistä huolimatta projekti oli hyvin palkitseva.
Tuon päivän kruunasi nelivuotias, joka lyhyesti ilmaisi toiveensa ja halusi olla vain kalju. Isän avustuksella teimme kompromissin kuuden millin siilistä.
Nyt saan hengähtää viikonlopun ja uppoutua omiin jouluvalmisteluihini. Kun tätä kirjoitan, on lauantai 14.12 ja maanantaina starttaa sitten se viimeinen viikko ennen joulua.
Toivon tasaista kiirettä, iloisia asiakkaita ja universumilta voimaa ja jaksamista.
Yksi viikko jouluun...
Missä kaikki ovat? Tätä pohdimme kollegani kanssa, kun viimeinen viikko ennen joulua alkaa. Maanantaina ensimmäiseen tuntiin ei käy ketään. Tämä ei oikeastaan meitä haittaa, sillä nyt pystymme kerrankin puunaamaan liikkeen joulukuntoon. Asiakkaina käy edelleen lähinnä tuttuja, jonkin verran uusiakin kasvoja eksyy mukaan.
Itselleni olen todellakin löytänyt jostakin hyvän mielen. Vaikka kuuden päivän työputki hirvittää, niin olen päättänyt, että viimeinen viikko paketoidaan kunnialla loppuun!
Olen joka aamu ottanut kasan vitamiineja, että mahdollinen uupumus ja flunssaisuus pysyvät varmasti loitolla. Iltaisin ja aamuisin olen tehojumpannut uskollisen kahvakuulani kanssa niskan ja hartiat vetreiksi, sillä haluan olla täydessä leikkaustehossa. Näitä tapoja aion kyllä noudattaa jatkossakin, sen verran hyvin ne auttoivat minua jaksamaan näinä pimeinä ja stressaavina päivinä. Suosittelen lämpimästi muitakin partureita huolehtimaan itsestään! Sinut ehkä voidaan korvata, mutta sinä itse et voi korvata ruumiinosiasi.
Tiistai ja keskiviikko jatkuvat samaan malliin, hiljaisina ja rauhallisina. Alkuun turhauduimme, mutta itse huomasin ainakin jaksavani paremmin ilman heti alkavaa hulinaa. Ja myös hyvä mieleni säilyy! En tiedä, johtuuko se syömistäni vitamiineista vai mistä, mutta olen koko ajan hyvällä tuulella ja jokainen työ tuntuu onnistuvan. Hyvä mieleni ei laske edes silloinkaan, kun kollegani ilmoittaa jäävänsä sairaslomalle keskiviikon ja torstain ajaksi.
Ja torstai osoittautuukin sitten täysin päinvastaiseksi päiväksi, kuin edelliset. Asiakkaat ovat ilmeisesti havahtuneet tietoon joulun lähestymisestä. Heti aamusta oven takaa työntyy neljä ihmistä, jotka ovat käyneet varmaan neljä kuukautta sitten parturissa. Ensimmäisen karvakasan kanssa menee melkein puolitoista tuntia, sillä hiusten, parran ja lisäpalveluiden lisäksi joudun käymään kassalla varmaan viisi kertaa. Vedän vain syvään henkeä ja ihmeen kaupalla pysyn iloisena ja jaksan hymyillä. Hetken mietin, että olenhan varmasti ottanut juuri vitamiineja aamuisin.
Perjantai on myös kiireinen, mutta vaikka olemme kaksin tuuraavan kollegani kanssa, saamme hyvällä syklillä tehtyä asiakkaita.
Asiakkaat ovat koko viikon olleet hyväntuulisia. Toki olemme välillä pahoitelleet jonoa, mutta kaikki tuntuvat ymmärtävän sen. Kun itse jaksaa hymyillä ja olla positiivinen, se tarttuu myös muihinkin.
Perjantain jälkeen huomaan olevani jo hieman väsynyt fyysisesti. Oikeaa rannettani on alkanut särkeä. Käsieni iho on kuivunut ja halkeillut. Mieli on väsynyt, mutta silti iloinen.
Lauantaina huomaan ajattelevani, että töihin on kiva mennä. Vaikka se on kuudes päiväni töissä, huomaan kokeneeni jonkin näköisen positiivisen valaistumisen työtäni kohtaan. Olenhan siitä toki ennenkin pitänyt, mutta ehkä odotin joulun aikaa jotenkin kauhulla. Ei se nyt niin kauhea ole ollut.
Töissä luen myös palautteita ja huomaan, että olemme saaneet positiivisia aika monta. Se pistää väkisinkin hymyilemään ja saan varmistuksen, että tämä viikko on ainakin asiakaspalvelun puolesta mennyt nappiin. Muistan myös sanoneeni edellisessä palaverissani, että omalta osaltani haluan panostaa asiakaspalveluun enemmän ja sen olen huomaamattani tehnytkin. Jännä huomata, että olen pystynyt siihen juuri kiireisimpänä viikkona.
Muuten lauantai osoittautuu rauhalliseksi. Iltapäivää kohden varmasti moni lähtee jo jouluvapaille ja reissun päälle.
Jäljellä on enää maanantai 23.12. Tasan yksi päivä ennen joulua.
Ja maanantainahan tietysti jysähtää...
Kiire alkaa heti aamusta ja jatkuu aivan loppuun saakka. Olemme kollegani kanssa kummatkin yhdeksän tuntia töissä. Mieleni on edelleen positiivinen, mutta väsymys alkaa selvästi jo painamaan. Leikkaaminen on tahmeaa ja sanat menevät sekaisin juuri kun pitäisi selittää jotakin tärkeää asiakkaalle.
Jäseniä ja muita vakioita ei enää juuri näy, vaan suurin osa kävijöistä on kirjaimellisesti viime hetken havahtuneita, jotka tajuavat, ettei joulupöytään ole asiaa peikkotukalla. Hassua, ettei tukka muina vuoden aikoina ole tuntunut kiinnostavan, mutta nyt kiitellään vuolaasti, kun se saadaan lyhennettyä. On ne asiakkaat kyllä aika symppiksiä välillä.
Päivä kuluu siis asiakkaita leikkaillen ja sopivaa joulumusiikkia etsien. Kyllästymme hyvin nopeasti Raskaaseen Jouluun ja sen jälkeen alkaakin loputon laulujen välillä hyppiminen. Asiakkaat eivät edes huomaa, että meillä soi kerrankin muuta kuin rokkia. Päivän päätteeksi laitan meille soimaan tutun biisin Frozen-elokuvasta ja leikimme Elsoja hoilatessamme Let it go:ta ja siivotessamme liikettä.
Selvisimme kunnialla joulusta!
Minä vetäydyn nyt myös nauttimaan joulusta ja kiireettömyydestä. Ensi vuodelle on paljon blogi-ideoita, joten nähdään niiden parissa jälleen!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!