- TERAPEUTTIPARTURI -
Nyt viime aikoina on vahvasti tuntunut taas siltä, että parturin täytyy osata olla muutakin kuin pelkkä parturi. Lähiviikkoina olen saanut sen suuntaisia asiakaskohtaamisia, että niin yleisistä empatian kyvyistä kuin vähän korkeamman luokan psykologin pohdinnoista on ollut apua.
Vaikka joskus tuntuukin siltä, että koko ihmiskunta universumia myöten saisi imeytyä mustaan aukkoon kuin krapulakakka viemäriin, koen silti olevani pohjimmiltani varsinkin humaani tapaus. Välillä itsekin ihmettelen, miten jaksan vuodesta toiseen asiakaspalvelutyötä, sillä todellakaan kaikki kohtaamiset eivät vuosien varrella ole olleet mitään elämäni hienoimpia hetkiä.
Mutta täytyy sanoa, että M Roomissa olen saanut kokea ne parhaimmat hetket, ainakin tähän asti.
Yksi sympaattisimmista tapauksista oli eräs herra, joka sai illan viimeisenä asiakkaana purkaa sydämeltään kahden vuoden riitaisan ja vaikean avioeron. Itse olin puoli kuollut jo valmiiksi kiireisen päivän vuoksi, mutta mies oli niin sympaattisen oloinen, että löysin hyvin vielä energiaa tsempata ja tukea häntä. Uppouduin tukemiseen niinkin tarmokkaasti, että olin melkein puoli tuntia yliaikaan tämän asiakkaan kanssa. Mutta vaikka myöhästyin bussistani ja liike jäi kaaokseen, se ei oikeastaan edes harmittanut. Asiakkaan vilpitön kiitos lopuksi, että jaksoin aidosti kuunnella ja kommunikoida oli niin sydäntä lämmittävää, että se piti minut tosiasiassa lämpimänä vielä seuraavat puoli tuntia, jotka jouduin pakkasessa odottamaan seuraavaa bussiani. Ristin tämän kyseisen asiakkaan mielessäni Symppismieheksi ja toivon hänelle pelkkää hyvää tulevaan.
Seuraava asiakas onkin nimeltään Pillerirasiamies. Ja hän on siitä harvinaisen mainio, että hän osasi ensin pyytää anteeksi.
Kun tarkkaan miettii, on aika harvinaista kuulla asiakkaan pahoittelevan, saatika pyytää mitään anteeksi ensin. Asiakaspalvelijathan ovat tunnetusti tottuneet pahoittelemaan jo liian tiheää hengitystäänkin, mutta asiakkaalta et välttämättä kuule pahoittelua ehkä ikinä.
Mutta Pillerirasiamies näytti aivan mahtavan esimerkin, miten pienoisen känkkäränkän jälkeen paikataan tilanne niin, että takasin uskaltaa tulla hymyssä suin. Asiakas siis hieman hermostui syystä x ja parturit tietysti pahoittelivat ja selittivät tilannetta. Asiakas suivaantui ja heitti lopuksi kovat aseet käyttöön eli harkitsi parturifirman vaihtoa. Olimme varmoja, ettemme tästä miehestä kuule enää. Mutta kaveri saapuikin kolmen päivän jälkeen takaisin ja me lakkasimme hengittämästä liian tiheästi, ettei taas hermostuttaisiin. Mutta mies lähestyikin meitä pienen pillerirasian kanssa ja pyysi anteeksi käytöstään. Otimme anteeksipyynnön ja pillerirasian vastaan, nauroimme yhdessä tilanteelle ja kaikki hengittivät normaalisti. Vasta kun asiakas oli jo lähtenyt hiustenleikkauksestaan, katsoin rasiaa tarkemmin. Siinä oli teksti englanniksi, joka suomennettuna menee kutakuinkin näin: Ymmärrä miehiä –pillereitä. Otin saman tien puoli rasiaa.
Kolmas asiakaskohtaaminen olikin vähän surullisempi tapaus, sillä pystyin samaistumaan hänen tilanteeseensa liiankin hyvin. Itku oli siis hyvin lähellä tämän herran kanssa. Jos lempinimi Koiranlopetusmies ei vielä kerro kaikkea niin avataanpa hieman lisää.
Kyseinen asiakas on erittäin tyylikäs pukuherra, joka on hyvin tarkka hiuksistaan eikä jaksa höpistä jonninjoutavuuksia. Hän haluaa aina samalla parturille, ettei tarvitsisi vain puhua yhtään enempää kuin on tarve. Sylissä on yleensä lehti, puhelin, tabletti tai kannettava tietokone tärkeitä juttuja varten. En ole varma osaako hän hymyillä tai muita sanoja kuin kyllä tai ei.
Eräänä päivänä pukuherra taas saapuu totuttuun tyyliinsä salkku kädessä keikkuen. Hän istuu penkkiini, mutta jokin on toisin. Hän ei otakkaan mitään syliinsä. Istuu miltein penkin reunalla ja katsoo minua peilin kautta, kun järjestelen välineeni. Oletan, että hänellä on vatsavaivoja ja menemme lyhyen konsultaation jälkeen pesulle. Annan hänelle hieman aikaa kaivaa nyt viimeistään syliinsä jonkun tärkeistä välineistään, mutta hän ei tee elettäkään salkkuaan kohti. Hän tuijottaa vain minua peilin kautta jälleen. Hänen ilmeensä ei ole vihainen tai kärttyinen, minkä pistän heti merkille, sillä yleensä hänellä on hyvinkin kyllästynyt ilme kasvoillaan. Ilme on odottava. Aloitan leikkaamisen ja varovasti kysyn, miten päivä on mennyt. Tajuan, etten ole ikinä kysynyt kyseistä kysymystä häneltä ennen. Mies huokaisee helpottuneesti ja kertoo olevansa menossa parturin jälkeen lopettamaan vanhaa koiraansa. Ja niin saan samalla hengenvedolla kuulla miehen ja hänen koiransa mittaamattomasta ystävyydestä, kuinka koira on ollut tälle niin kovan ja ankaran oloiselle miehelle se kaikista tärkein tuki ja turva läpi nuoren aikuisuuden ja keski-iän kynnyksen. Ja kuinka nyt se kaikki on tullut päätökseen. Minä kuuntelin, leikkasin ja itkin sisäisesti, sillä hänen tarinansa oli kuin minun ja koirani tarina, ilman lopettamisloppua tosin.
Kun olimme valmiit, toivotin miehelle kovasti jaksamista tuohon niin kamalaan hetkeen. Ja mies kiitti ja lähtiessään hän hymyili surullisesti. Ainakin hän siis osasi hymyillä.
Hiustenleikkauksen yhteydessä täytyy muodostua jokin maaginen side tai tarve puhumiselle ja avautumiselle. Ehkä hiukset ja pään kosketus ovat meille ihmisille tiedostamatta tietynlainen luottamuksen kohde. Tämä ihminen saa koskea hiuksiini, siis luotan häneen.
Kyseiset asiakaskohtaamiset ovat vieneet minut hetkeen, jossa minun on täytynyt ymmärtää, että nyt ei leikata pelkästään hiuksia, vaan nyt ymmärretään ja kuunnellaan. Nyt ollaan ensisijaisesti ihminen ihmiselle, eikä parturi ja asiakas (toki tätä koskaan täysin unohtamattakaan).
Arvostakaa työtänne ja sitä, että olette partureita tai muita hiusalan ammattilaisia. Olette partureita, mutta ette ikinä vain partureita.
Joillekin te voitte sillä hetkellä olla se ainut ja oikea ihminen, jolle voi puhua.
Aina ei kevennetä pelkästään hiuksia, vaan myös mieltä ja sydäntä. Ja M Roomhan on tunnetusti enemmän kuin parturi.